lauantai 17. maaliskuuta 2012

Ken Follett: Taivaan pilarit

The Pillars of the Earth
Julkaistu 1989, suomennos 1990
1008 sivua (4. painos 2008)

Ken Follettin mahtiteos Taivaan pilarit kertoo kuvitteellisen Kingsbridgen uuden katedraalin rakentamisesta 1100-luvun Englannissa. Tarina alkaa prologilla vuodesta 1123, kun kuninkaana on Vilhelm Valloittajan poika Henrik I ja tämän ainoa laillinen perillinen on kuollut muutamia vuosia aiemmin laivan upotessa. Tästä seuraa Henrikin kuoltua anarkian aikakausi ja sisällissota, kun vanhan kuninkaan sukulaiset taistelevat kymmeniä vuosia vallasta.

Folletin päähenkilöinä ovat Tom Rakentaja perheineen sekä Ellen ja tämän poika Jack, jonka isä hirtetään prologissa varkaana. Tom on vaikeuksissa menetettyään työnsä, kun varakkaan Hamleighin perheen pojan Williamin sovittu avioliitto peruuntuu morsiamen Alienan vastustukseen ja uutta taloa ei tarvitakaan. Tom on pätevä ammattilainen ja hän kiertelee etsimässä uutta työtä, mutta onni ei ole matkassa, hänen perheensä näkee nälkää ja kaiken lisäksi vaimo vielä kuolee synnytykseen. Sitten Tom löytää Ellenin ja yhdistettynä perheenä he päätyvät Kingsbridgeen, jonka huonokuntoinen katedraali voisi tarjota töitä. Yllättävien käänteiden jälkeen Kingsbridgeen aletaankin rakentaa uutta katedraalia, Tom Rakentajan johtamana.

Katedraalin rakentaminen vie kymmeniä vuosia ja kirjan loppupuoliskolla päähenkilöksi nousee Ellenin poika Jack, joka on myös lahjakas rakentaja ja haluaa jatkaa Tomin aloittamaa urakkaa, jättäen kuitenkin Kingsbridgeen oman kädenjälkensä. Mukaan mahtuu paljon vaikeita aikoja, jolloin rakentaminen on syystä tai toisesta keskeytettävä ja kirkon kiistoja Kingsbridgen luostarin priorin Philipin puolustaessa katedraaliaan juonikkaan piispan ajaessa omaa etuaan. Lisäksi Shiringin jaarlin tittelistä ja rikkauksista taistellaan Hamleigin perheen syrjäytettyä entisen miniäehdokkaansa Alienan perheen vallasta. Taustatarinana kaikelle on sisällissodan eteneminen ja vuorollaan voitolla olevan puolen vaikutukset seurattavien tavallisten ihmisten elämään.

Folletin tarina kuvaa vuosia 1135-1174, joten kirja on hyvin pitkä ja paljon ehtii tapahtua. Henkilögalleria on runsas ja sisältää myös muutamia kuuluisia historiallisia hahmoja, kuten Canterburyn arkkipiispa Thomas Becketin. Rakentamiseen Follett on paneutunut huolella ja hän onnistuu tarinansa lomassa herättämään kiinnostuksen niinkin yllättävään aiheeseen kuin katedraalien rakentamiseen aikakaudella, jolloin romaaninen tyyli on vaihtumassa goottilaiseksi.

Bernard Cornwelliin verrattuna Folletin tyyli ja lähestymistapa on hyvin erilainen. Follett keskittyy kirkon, luostarien ja munkkien elämään ja heitä lähellä oleviin tavallisiin ihmisiin. Taisteluitakin on mukana muutama, mutta tästä erilaisesta, sivustakatsojan näkökulmasta kerrottuna. Elämä 1100-luvulla on hyvin rankkaa, sisällissodan takia paikalliset ylimykset saavat tehdä mitä haluavat ja lakia ja järjestystä ei juuri ole. He voivat vaatia maaorjiltaan mitä tahansa ja ryöstävät maan tuottoja ja raiskaavat naisia mielensä mukaisesti ja Follett käyttää William Hamleighin hahmoa kuvaamaan tätä rahan mukanaan tuomaa ylivaltaa. Köyhien ainoa turva on kirkko ja luostareista saakin aina yösijan ja aterian, mutta se ei pitkälle riitä ja ihmisiä kuolee nälkään paljon.

Yli 1000 sivuinen kirja vaatii paljon aikaa ja minulta tähän menikin koko viikko. Onneksi Taivaan pilarit oli niin hieno ja realistinen lukukokemus, että en olisi halunnut tarinan loppuvan ollenkaan. Tämä ei kuitenkaan ole parhaimmillaan luettuna pienissä pätkissä, joten aikaa olisi hyvä varata kunnolla muutamalta päivältä. Taivaan pilareita on myyty miljoonia kappaleita, tähän perustuen on olemassa lautapelejä ja minisarja, joten tämä lienee jo klassikkoteos. Vuonna 2007 Follett julkaisi tarinalle jatkoa nimellä World Without End (Maailma vailla loppua, 2008), joka kertoo Taivaan pilareiden päähenkilöiden jälkeläisistä 1300-luvun Kingsbridgessä ja ehdottomasti pitää nyt sekin lukea jossain välissä.

Juttuni jatko-osasta Maailma vailla loppua.
Taivaan pilarit Wikipediassa ja Adlibriksessä (tilapäisesti lopussa).

Tämän ovat lukeneet myös Matti Järvinen (sisältää spoilereita), Vinttikamarissa, Uusi kuu, Elli, Nipvet ja Humisevalla harjulla 

8 kommenttia:

  1. Minun pitäisi myös lukea tämä! Tätä pidetäänkin jo suorastaan klassikkona :)

    VastaaPoista
  2. Minä olen lukenyt tämän joskus muinoin ja muistan vain kuinka se teki vaikutuksen. Tämä taisi olla ensimmäinen Follettini ja sen jälkeen olenkin ahminut hänen kirjojaan. World Without End on mainio kirja sekin - suosittelen!

    VastaaPoista
  3. Minä luin tämän päälle vuosi sitten ja minunkin mieleen on vahvasti jäänyt sen vaikuttavuus. Vaikka teos on paksu, ei sitä malta jättää käsistään, vaan se on ahmittava kerralla. Henkilötkin ovat jääneet elävästi mieleeni, vaikka lukemisesta on jo verratain kauan. Itse en ole kuitenkaan vielä tuohon jatko-osaan, vaikka tarkoitus on ollut. :))

    VastaaPoista
  4. Minä taas suhtaudun tähän hivenen epävarmasti, tämä oli tosi hieno kirja silloin kun tämän aikoinaan luki, mutta tässä jokin aika sitten kun yritin lukea sitä jatko-osaa niin jätin kesken...jolloin jäi sitten epäilys että oliko noiden kirjojen välillä iso tasoero vai olenko minä muuttunut sen verran lukijana että nyttemmin tämäkään ei nappaisi...(jatko-osassa siis ärsytti ylettömästi hahmojen tiukka jakautuminen hyvähyviksiin ja pahapahiksiin sekä se että vaikka näennäisesti ollaan keskiajalla niin hahmot käyttäytyivät ja ajattelivat kuin 2000-luvun ihmiset...)

    VastaaPoista
  5. Morre, samaa mieltä olen, kyllähän tämä lienee melkein pakollista luettavaa sinulle :)

    Norkku, minä olen vain noita Follettin jännäreitä lukenut pari aiemmin, mutta tämä on ollut lukulistalla jo jonkin aikaa. Itseasiassa siitä asti kun näin Oprahin esittelevän tämän kirjan ja haastattelevan Follettia.

    Aletheia, voin hyvin kuvitella, että tämäntyyppinen vaikuttava sukutarina, jossa seurataan samojen henkilöiden elämää läpi vuosikymmenien jää hyvin mieleen. Oma suosikkini oli alusta asti Aliena :)

    hdcanis, olihan tässäkin nähtävissä se selkeä jako, että ihmiset ovat joko auttavaisia hyviksiä tai itsekkäitä pahiksia, mutta jotenkin se ei nyt minua niin häirinnyt. Ja loppu kuitenkin oli tämän suhteen hyvä :) Pitää katsoa sitten, kun on kokemusta tuosta jatko-osasta, että mennäänkö siinä jo liiallisuuksiin näissä stereotypioissa.

    Toisaalta minä kyllä haluaisin ajatella, että ihmiset eivät perustuksiltaan olisi niin paljoa muuttuneet tuhannessa vuodessa. Asiat kuten perhe, koti, ystävät, ruoka ja työ ovat pysyviä, vaikka ympäristö ja laitteet ovat muuttuneet paljon. Ajattelutavan, asenteiden ja uskomusten kanssa on sitten käynyt isompi myllerrys. Follettin tekstistä ei ehkä aina näe suoraan, että nyt ollaan 1100-luvulla, mutta mielestäni sama pätee suureen osaan modernia historiallista fiktiota.

    VastaaPoista
  6. Olisikohan jollain lukeneista myydä tuota Maailma vailla loppua -jatko-osaa? Kovasti olen sitä etsiskellyt.. Jos näin, voi ottaa yhteyttä kkainulainen@hotmail.com.

    VastaaPoista
  7. Toivottavasti löydät tuon hakemasi kirjan jostain. Minä olen yleensä aika hyvin kaiken haluamani löytänyt ajan kanssa jostain näistä kolmesta:
    - www.huuto.net
    - www.antikka.net
    - www.antikvaari.fi

    + Oman paikkakunnan divareita kannattaa tietty käydä läpi muutenkin.

    VastaaPoista
  8. meill'ä löytyy alkupainos jos joku haluis osta 0449474771

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...