lauantai 31. maaliskuuta 2012

P. C. Cast: Elphamen valinta - Partholon

Elphame's Choice
Julkaistu 2004, suomennos 2012
445 sivua.

P. C. Castin Partholoniin sijoittuvat tarinat jatkuvat Elphamen valinnalla. Kirjoitusjärjestys ja tapahtumajärjestys poikkeaa näissä kirjoissa toisistaan, mutta ennen tätä Elphamen tarinaa voisi lukea Divine-trilogian. Tämä ei kyllä ole pakollista, koska Divine-sarjan tapahtumista on nyt kulunut yli 100 vuotta ja kun vanhoihin asioihin tai hahmoihin viitataan, niin kaikki tarpeellinen tulee selitetyksi.

Nykyinen jumalatar Eponan valittu on Elphamen äiti Etain. Elphamella ei kuitenkaan ole vastaavaa yhteyttä jumalattareen ja hän tietää ettei hänestä tule äitinsä seuraajaa, joten Elphame haluaa etsiä oman tiensä. Hän on normaali nainen vyötäröstä ylöspäin, mutta jalkojen tilalla hänellä on hevosen kaviot ja tämä on ennennäkemätöntä vaikka isänä olisikin kentauri. Veljensä Cuchulainnin ja seurueensa kanssa Elphame lähtee perustamaan kotinsa esi-isiensä MacCallanin linnaan, joka tuhoutui fomorialaissodassa yli 100 vuotta sitten.

MacCallanin linnassa Elphame alkaa laittaa paikkoja kuntoon apulaisineen ja saa uusia ystäviä, mukana kentaurimetsästäjätär Brighid ja entisen linnanherran haamu. Elphame löytää myös uusia kykyja itsestään ja alkaa tuntea sekä itseään että kohtaloaan paremmin. Elphame tapaa myös salaperäisen siivekkään miehen Lochlanin, joka tuntuu heti tutulta. Elphame ja Lochlan tuntuvat kuuluvan yhteen, mutta Lochlanilla on omat salaisuutensa ja hän saattaa tuoda mukanaan vaaran koko Elphamen rakentamalle yhteisölle.

P. C. Castin Yön talo -sarjaa lukeneet tunnistavat tästä aiemmin kirjoitetusta Elphamen valinnasta monia tuttuja juonen osasia. Mukana on siivekäs mies, joka taistelee perimääsä vastaan, jumalatar, joka puhuu ja ilmestyy valituilleen ja elementtejä voidaan kutsua ja käyttää voiman lähteenä. Aiemmat kolme suomennettua Partholon-kirjaa luin ennen Yön talo -sarjaan tutustumista ja jotenkin en silloin vielä tajunnut kuinka lähellä toisiaan nämä itseasiassa ovat. Nyt tämä yhteys oli kuitenkin selvä heti alusta, isoin ero on siinä, että Yön talo sijoittuu nykyaikaiseen Oklahomaan kun näissä ollaan myyttisessä fantasiamaailmassa.

Ihastuin Valittujen taistoon suoraan, mutta sen jatko-osat olivat hieman pettymyksiä kun niissä mentiin modernin maailman ja Partholonin välillä. Pidän paljon tästä fantasiamaailmasta, Castin olennoista ja mytologiasta, joten Elphamen mukana oli taas mukava palata ihan vaan Partholoniin, ilman kytköksiä muualle. Tutkittuani asiaa hieman selvisi, että Elphamen valinta on itseasiassa toinen Castin kirjoittama Partholon-tarina, ensimmäinen oli Jumalattaren valittu, jota hän kyllä hieman muokkasi vuoden 2006 uusintapainokseen julkaistavaksi eri nimellä ja eri kustantajalta. Elphamen tarinakin oli ihan hyvä, tosin hieman jäi vaivaamaan Elphamen ja Lochlanin supernopea ihastuminen, mutta ehkä se oli sitä jumalatar Eponan taikaa. Seuraava ja viimeinen Partholon-kirja kertookin sitten Elphamen ystävättären Brighidin tarinan ja on Suomessa kaupoissa elokuussa.

Partholon-sarja (tapahtumajärjestyksessä)
  • Divine Beginnings (novella 2009) - Pimeyden petos (novelli, 50 vuotta ennen Divine-trilogiaa)
  • Divine by Mistake (aka Goddess by Mistake, 2001) (2006 uudistettu versio eri kustantajalta) - Jumalattaren valittu (2010) - Divine 1
  • Divine by Choice (2006) - Valittujen taisto (2010) - Divine 2
  • Divine by Blood (2007) - Valontuoja (2011) - Divine 3
  • Elphame's Choice (2004) - Elphamen valinta (2012) (yli 100 vuotta Divine-trilogian jälkeen)
  • Brighid's Quest (2005)

P. C. Cast Wikipediassa. Tämä kirja Harlequinin sivuilla, sekä Adlibriksessä englanninkielisenä versiona.

Jos aihe kiinnostaa niin kannattaa osallistua Lukunurkkauksen arvontaan 8.4 mennessä, siellä on tämä kirja palkintona.

Matt Haig: Radleyn perhe

The Radleys
Julkaistu 2010, suomennos 2011
412 sivua

Matt Haig on brittiläinen kirjailija ja journalisti ja minulle uusi tuttavuus. Radleyn perheen, joka on Haigin kuudes ja ilmeisesti ensimmäinen suomennettu romaani, löysin lukulistalleni muista kirjablogeista, kuinkas muuten :). Tosin kovin tarkkaan ei kuitenkaan ollut tämä tapaus jäänyt muilta mieleen, koska tapahtumien sijoittuminen Englantiin tuli yllätyksenä, olin jotenkin automaattisesti ajatellut tämän olevan taas yksi amerikkalainen vampyyritarina.

Radleyn vampyyriperheen vanhemmat Peter ja Helen ovat pidättäytyjiä, eli he yrittävät elää ihmisen lailla, ihmismäisellä ruokavaliolla ilman veren juomista. Heidän teini-ikäiset lapsensa Rowan ja Clara eivät edes tiedä olevansa vampyyreja, mutta tuntevat kyllä itsensä muuten hyvin oudoiksi. He kärsivät päänsäryistä ja unettomuudesta öisin ja ovat väsyneitä päivisin, he ovat allergisia auringolle ja käyttävät aina suojakerrointa 60 ja eläimet eivät pidä heistä ollenkaan. Varsinkin Rowania kiusataan koulussa ja heillä kummallakaan ei ole montaa ystävää.

Kun sitten Claran kimppuun hyökätään hän yllättää itsensä puolustautumalla vahvasti, mutta varsinainen shokki tulee siitä kun Clara pääsee veren makuun. Poliisien pelossa Peter kutsuu avuksi veljensä Willin, joka on aktiivivampyyri ja pystyy hallitsemaan ihmisten mieliä. Tämä kuitenkin aiheuttaa vain lisää ongelmia, koska Will on moraaliton nautiskelija, jolla on omat salaisuutensa. Radleyn veljesten täysin vastakkaiset elämäntyylit - Peterin hyvin pidättäytyvä ja kieltäytyvä tuskien taival ja Willin omaa nautintoa korostava, murhasta toiseen kulkeva rytmi johtavat pian täystörmäykseen.

Haigin vampyyrimaailma on mukavan erilainen. Tällä kertaa vampyyrit eivät elä ikuisesti vaan vain parisataa vuotta oikealla elämäntyylillä, ihmismäisinä paljon vähemmän. Veri on vampyyreille kuin huumetta, mutta he pärjäävät kyllä ilmankin sitä ja pystyvät syomään "normaalia" ruokaa. He ovat jakautuneet kahteen kastiin, monet haluavat elää ihmismäisinä ihmisten joukossa luottaen Pidättäytyjän käsikirjan oppeihin ja toiset, aktiivivampyyrit jatkavat perinteistä elämäntapaa, tosin valiten uhrinsa huomiota herättämättä. Tässä maailmassa on myös vampyyribaareja ja pullotettua vampyyrinverta - ihmisveri kun pitää juoda tuoreena, se ei kestä pullotusta.

Haigin kirjoitustyyli on hieman ironisen synkkä ja siinä suhteessakin tämä eroaa suuresti nyt niin suositusta teinien vampyyriromantiikasta. Radleyt taistelevat addiktionsa kanssa ja selvästi kärsivät täyttymättömästä verenhimostaan. Kaikki Radleyn perheen jäsenet pääsevät huomion kohteeksi kirjan hyvin lyhyissä kappaleissa, mutta kiinnostavinta on lasten Claran ja Rowanin muutos kun he pääsevät selville tästä suuresta perhesalaisuudesta. Suosikkihahmoni oli värikäs ja vauhdikas Will, koska keskiluokkainen Radleyn perhe oli tarkoituksella niin harmaa ja tylsä alkuun. Haigin loppuratkaisuun olin pettynyt ja kun sinne suuntaan alettiin vihjailla niin toivoin heti aivan erilaista tietä muutamille hahmoille. Eli ihan mukavaa luettavaa, mutta alkuinnostuksen jälkeen juttu hieman lässähtää lopussa.

Matt Haig Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää Radleyn perheestä: Kirjamielellä, Kaiken voi lukea!, Katinkan kirjasto, Kirjaston kummitus, Yöpöydän kirjat ja Aamuvirkku yksisarvinen.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Never Let Me Go
Julkaistu 2005, suomennos 2005
394 sivua.

Inspiraatio lukea Kazuo Ishiguron Ole luonani aina lähti scifi-haasteesta ja tämä teos sopisikin kahteen kategoriaan siellä, kun kyseessä on sekä vaihtoehtohistoria että dystopia. Haasteeseen sopivia kirjalistoja selailtuani kiinnostuin tästä teoksesta heti, Ole luonani aina oli mennyt minulta aiemmin kokonaan ohi, leffaversiostakin huolimatta ja on ensimmäinen lukemani Ishiguro. Alkuun pieni varoitus: Ole luonani aina tuntuu olevan niitä kirjoja, jotka ovat parhaimmillaan, kun lukija ei tiedä etukäteen tarinasta juuri mitään eikä mukana ole minkäänlaisia ennakko-odotuksia.

Tarina sijoittuu 1990-luvun Englantiin ja Ishiguron kuvaama maailma on lähtenyt omille raiteilleen joskus sotien jälkeen, sen verran erilaisessa ympäristössä tässä eletään. 31-vuotias Kathy kertoilee elämästään valvojana, jonka tehtävänä on pitää huolta vastuulleen uskotuista luovuttajista. Kathy myös muistelee erikoista lapsuuttaan, kun hän ystäviensä Tomin ja Ruthin kanssa eli Hailshamin sisäoppilaitoksessa. He eivät olleet koskaan ihan tavallisia koululaisia, vaan alusta asti heistä oli kasvatettu luovuttajia. Lapsesta asti he tiesivät olevansa erilaisia ja että heidän piti pitää hyvää huolta itsestään, sillä heillä oli edessä tärkeä tehtävä siinä vaiheessa kun luovutukset alkaisivat. Kathy pohtii tätä asetelmaa nyt jälkikäteen ja miettii, että missä vaiheessa he alkoivat oikein ymmärtää paremmin tätä kokonaisuutta ja omaa rooliaan yhteiskunnassaan. Samalla lukijalle avautuu hitaasti, vähän kerrallaan koko Ishiguron asetelma.

Ishiguron teksti oli ihan mukavaa luettavaa, mutta hänen tyyliinsä piti alkuun hieman totutella. Ole luonani aina lähtee liikkeelle hyvin niukoin tiedoin ja juonen edetessä vähitellen paljastuu aina lisää näitä pieniä tiedon murusia, joista tarina koostuu. Monet ovat tästä tyylistä pitäneet kun kirja on merkittäviä palkintoehdokkuuksiakin kerännyt, mutta minua tuo kyllä hieman ärsytti. Ole luonani aina on ihan kiva, rauhallinen ja hidastempoinen muistelmateos sinänsä onnellisesta lapsuudesta, joka näyttäytyy nyt jälkikäteen aika eri valossa. Mutta minulle tämä tarina ei ikinä oikein päässyt kunnolla vauhtiin ja tuntui, että tässä ei oikein tapahtunut juuri mitään.

Kathy tai kukaan hänen ystävistään ei missään vaiheessa haasta kohtaloaan tai lähde vaatimaan täysiä oikeuksia heillekin. Ajatuksissaan he voivat satunnaisesti haaveilla jostain normaalimmasta elämästä, mutta perimmiltään he kuitenkin haluavat täyttää roolinsa ja hoitaa vastuunsa. Tästä kirja saakin hieman synkän ja fatalistisen tunnelman kun kaikki kulkee vääjämättä kohti ennaltamäärättyä kohtaloa. On ihan ymmärrettävää, että pienille lapsille ei kaikkea voi kertoa suoraan, mutta tässä Kathy ystävineen saa nähdä aika paljon vaivaa selvittääkseen totuuden omasta asemastaan ja muiden vaikuttimista.

Kirjan esittelytekstissä lupaillaan päähenkilökolmikkoa "odottavasta tulevaisuudesta, joka vetää vertoja tieteisromanien hurjimmille uhkakuville". Tästä innostuneena odotukseni olivat aika kaukana siitä, mitä Ishiguro lopulta tarjosi ja kirjan loppu olikin minulle hurja pettymys. Perusajatus tarinan taustalla oli selvinnyt jo vähitellen aiemmin, mutta odotin koko ajan jotain hyvin yllättävää ja kaiken ympäri kääntävää jujua, mutta sellaista ei ollut Ishigurolla tarjolla. Nyt pari päivää tämän luettuani olen pettymyksestä toipunut, mutta ei tämä siltikään vielä ole kuin tasolla "ihan kiva". Tuntuu kuitenkin, että Ole luonani aina voisi olla niitä kirjoja, jotka jäävät mieleen hyvin, joten ajan kanssa muistikuvat voivat hyvinkin parantua tämän suhteen.

Kazuo Ishiguro Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Ole luonani aina ovat lukeneet mm. Satu, Kirsimaria, Lumiomena ja Naakku

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Chevy Stevens: Kadonnut

Still Missing
Julkaistu 2010, suomennos 2012
362 sivua.

Kadonnut on kanadalaisen, kiinteistönvälittäjänä itsekin toimineen Chevy Stevensin esikoisromaani. Kirjan luvut ovat psykiatrin istuntoja ja Annie kertoo karmeista kokemuksistaan sekä uudesta päivittäisestä elämästään pätkittäin, istunto kerrallaan hiljaiselle kuuntelijalleen, jonka ääntä kirjassa ei kuulla kertaakaan.

Kiinteistönvälittäjä Annie O'Sullivan elää Vancouver Islandilla tavallista, hiljaista elämää kunnes hänet siepataan asuntonäytöstä ja Annien pitkä painajainen alkaa. Mies - Friikki, kuten Annie häntä kutsuu, vie hänet syrjäiseen mökkiin kauaksi muista ja paikasta muodostuu Annien vankila. Friikki pakottaa hänet mukaan outoihin rituaaleihinsa ja sanelee miten Annien pitää käyttäytyä ja pukeutua. Vankeutta kestää pitkään, mutta lopulta Annie pääsee pois, palaamaan takaisin kotiinsa ja alkaa jonkun ajan kuluttua käydä psykiatrilla. Hän on aivan rikki ja hyvin vihainen alun kertomuksissaan, mutta alkaa hiljalleen toipua. Sitten käy ilmi, että Annie ei ole vieläkään turvassa, vaan joku jahtaa häntä edelleen.

Kadonnut on hyytävän hieno sieppaustarina, joka oli pakko lukea kerralla loppuun asti. Annie on koskettava hahmo, häneen on helppo samaistua ja hänen vihansa ja surunsa on hyvin helposti ymmärrettävää. Tämä kirja ei varmasti sovi kaikille, mutta minulle tämä oli oikein mukava positiivinen yllätys ja pidin tästä kirjasta paljon. Kirjan lähtöasetelmasta jo tiedetään, että Annie pääsee pakoon, mutta hän kärsii edelleen eikä ole kovin halukas käymään läpi rankkoja kokemuksistaan, joten median painostus tuntuu todella ikävältä. Siepattuna olo on ihan hyvin kirjoitettu, mutta jotain enemmän olisin kyllä odottanut siltä osalta. Minulle kirja parani siinä vaiheessa, kun Annie pääsi pois ja koitti palata takaisin vanhaan elämäänsä. Eristäytymisen, jatkuva pelon ja ongelmat perheen ja ystävien kanssa Stevens osasi kuvata hyvin realistisesti.

Alkuun mietitytti hieman, kun mainostetaan, että tämä kirja ei sovi heikkohermoisille, mutta kyllä tämä jännärinä pysyy, eikä mene kauhun puolelle tai muutenkaan liian kammottavaksi. Annien vankeusajan kuvaukset olivat tietysti rankkoja, mutta kertomukset oli jaksotettu sopiviin pätkiin psykiatrikäyteihin ja Annie kertoili väliin muitakin juttujaan päivittäisestä elämästään ja toipumisesta. Ajattelin myös alkuun, että jos koko kirja kertoo vankeusajasta, niin siinä on kirjailijalla tekemistä, että saa kiinnostuksen pysymään yllä. Tältäkin osin Stevens osasi hoitaa hommansa hyvin ja tarina kehittyy hienosti vielä Annien päästyä pois vankimökistään ja kirjan loppuhuipennus tapahtuu melkein nykyajassa.

Stevens kirjoittaa nopealukuista psykologista jännitystä ja hänen toinen romaaninsa Never Knowing kertoo adoptoidusta tytöstä, joka selvittäessään biologisia vanhempiaan saa selville, että hän on tappajan ja tämän uhrin lapsi. Elokuvaoikeudet kumpaankin teokseen ilmoitetaan myydyiksi ja tähän Never Knowingiin on ainakin alustavasti kiinnitetty ohjaajaksi Renny Harlin (Stevensin sivuilla Harlan). Leffaversiolta ei siis paljoa kannata odottaa... Mutta Stevens on ilmeisesti löytänyt oman alueensa ja tämän ensikokemuksen perusteella luen kyllä mieleläni hänen teoksiaan jatkossakin.

Chevy Stevens:
  • Still Missing (2010) - Kadonnut (2012)
  • Never Knowing (2011)
  • Always Watching (TBA)

Chevy Stevensin sivut ja tämä kirja Adlibriksessä.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

L. J. Smith: Pimeän piiri - Vampyyripäiväkirjat 4

The Dark Reunion - The Vampire Diaries 4
Julkaistu 1992, suomennos 2011
221 sivua.

Vampyyripäiväkirjojen edellinen osa Verivala kertoi ensimmäisen trilogian tarinan loppuun - ja itseasiassa hyvin lopullisen oloisesti. Siksi hieman pohdinkin aiemmin, että mitenköhän Lisa Jane Smith tuosta jatkaa. Päiväkirjaa onkin nyt (nimellisesti) alkanut pitää punatukkainen, kelttiläisnoitien jälkeläinen Bonnie. Pimeän piiri on siitä mukava tapaus, että tällä kertaa juoni kerrotaan alusta loppuun asti yksissä kansissa. Tosin tämän jälkeen ei uusia Vampyyripäiväkirjoja tehtykään lähes pariinkymmeneen vuoteen.

Verivalan tapahtumista on kulunut puoli vuotta ja on kesäkuun alku. Caroline haluaa juhlia Meredithin syntymäpäiviä tyttöporukassa kuten ennenkin ja he saavatkin pienen kokoontumisen kasaan. Synttäri-ilta kääntyy kuitenkin kammottavaksi, kun juhliin hyökätään ja yksi tytöistä kuolee. Elena saa varoitettua Bonnieta, että kaupunkiin on tullut jokin todella vahva ja paha voima ja Bonnien pitää kutsua Salvatoren veljekset apuun. Verenhimoinen pahis tuntuu tällä kertaa olevan paljon vahvempi kuin Fell's Churchin koululaiset ystävineen eikä hänkään ole yksin.

Pimeän piiri on täynnä aiemmista osista tuttua vauhdikasta toimintaa, mutta nyt erilainen Bonnie-keskeinen näkökulma piristää tarinaa huomattavasti. Bonnie on päähenkilönä paljon kiinnostavampi ja mukavampi kuin Elena, mutta ei hänkään juuri päiväkirjan parissa ehdi aikaa viettämään. Alaric on poissa kuvioista Venäjän mullistuksissa, mutta muuten kaikki edellisistä osista tutut henkilöt ovat mukana. Näiden vanhojen tuttujen pariin oli mukava palata ja tässä osassa muutamasta paljastuukin uusia piirteitä. Osin olin kyllä jo ensimmäisen trilogian osalta odotellut jutun kääntyvän hahmojen osalta tähän suuntaan, mutta hyvä, että se tapahtui nyt. Tarinan lopusta en niin pitänyt, mutta muuten tämä olisi mukava päätös sarjalle.

Smith kerää hyvin kaikki langat yhteen loppuratkaisuun, mutta jättää kuitenkin oven auki jatkolle, joten kyllä taitaa sen verran jäädä kiinnostamaan aihen, että pitänee jatkaa Uusi aika -trilogia vielä... Se onkin kokonaan suomennettu ihan piakkoin, eli ei tarvitse edes kauaa odotella. Piti muuten hieman selvitellä Pimeän piirin alkuperäistä julkaisupäivää, kun Otavan kirjan sisälehdellä on copyright vuosiluku 1991, mutta kaikki lähteet - mukaan luettuna kirjailijan oma sivu - kertovat vuodeksi 1992, joten luotan siihen. Tarinassakin taitaa olla vuosi vaihtunut välissä ja tämä on selkeästi erillinen juttunsa, joten sitenkin tämä tuntuu loogiselta.

The Vampire Diaries - Vampyyripäiväkirjat:
  1. The Awakening (1991) - Korpinmusta (2010)
  2. The Struggle (1991) - Sielunkumppani (2011)
  3. The Fury (1991) -  Verivala (2011)
  4. Dark Reunion (1992) - Pimeän piiri (2011)
  5. The Return: Nightfall (2009) - Uusi aika: Suden hetki (2011)
  6. The Return: Shadow Souls (2010) - Uusi aika 2: Varjosielut (2012)
  7. The Return: Midnight (2011) - Uusi aika 3: Sydänyö (05/2012)
  8. The Hunters: Phantom (2011)
  9. The Hunters: Moonsong (2012)
  10. The Hunters: Destiny Rising (10/2012)
(kursiivin The Hunters haamukirjoittajan työtä)

Tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää Pimeän piiristä: Kirjamielellä, Kirjapinot, Saraseenin maailma ja Kirjoissa on elämää.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Robert Harris: Pelkokerroin

The Fear Index
Julkaistu 2011, suomennos 2012
317 sivua.

Robert Harris on brittiläinen hieno ja monipuolinen kirjailija ja ehdoton suosikkini hänen teoksistaan on Pompeji, josta löytyy juttua esimerkiksi Ammalta. Haamukirjoittajassa Harris siirtyi kertomaan nykypolitiikan kiemuroista ja nyt Pelkokertoimessa käsittelyssä on hyvin ajankohtainen talousmaailma.

Amerikkalainen, Sveitsissä asuva päähenkilö Alex Hoffmann on aiemmin CERNissä työskennellyt nero ja nykyään huipputuottoisan hedgerahaston toinen perustaja. Hän on monien muiden joukossa kehitellyt algoritmipohjaisen tekoälyn ohjaamaan ja hoitamaan kaupankäyntiä pörsseissä. Hoffman Investment Technologies -firman toinen perustaja on Hugo Quarry, joka hoksasi Hoffmannin kehitystyön potentiaalin ja houkutteli tämän mukaansa finanssialalle.

Hoffmann on tehnyt parhaansa pysytelläkseen tuntemattomana ja poissa julkisuudesta suuresta varallisuudestan huolimatta, mutta nyt Hoffmann joutuu hyökkäyksen kohteeksi hyvin suojatussa kodissaan. Päällekarkauksen seurauksena hän lyö päänsä pahasti ja sitten alkaa tapahtua outoja asioita, muut kertovat hänen tehneen asioita, joista Hoffmannilla ei itsellään ole mitään muistikuvaa. Hoffmannia alkaa epäilyttää, että onko hänessä olla jotain pahasti vialla vai yrittääkö joku tosissaan tuhota hänet ja hänen menestyksensä.

Pelkokerroin kertoo noin vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta 6.5.2010 ja tuosta päivästä mukaan otetut tapahtumat maailmalta ovat suurelta osin todellisia, brittien vaaleista Kreikan mellakoihin ja markkinoiden käyttäytymiseen. Kirjan henkilöt ovat pääasiassa Hoffmann vaimoinen ja tämän yrityksen väki, muutamia poliiseja, asiakkaita ja muita sivuhenkilöitä piipahtaa myös mukana. Nämä kuitenkin jäivät kaikki aika etäisiksi ja en juuri kiintynyt heistä kehenkään erityisesti. Mukavaa oli se, että Harris tarjoaa tarinassaan myös pienen vilauksen varakkaiden veropakolaisten elämästä Sveitsissä, tosin kriittisellä sävyllä.

Tällä kertaa Harris keskittyy hyvin vahvasti finanssiympyröihin ja lukijan olisi hyvä olla edes jokseenkin kiinnostunut aiheesta. Pelkokerroin vastaa Haamukirjoittajaa siinä, että tälläkin kertaa valittu aihepiiri valtaa tarinasta pääosan ja vauhdikkaat jännärielementit jäävät hieman sivuosaan. Tämä ei tietysti ole ongelma kiinnostuneille, mutta perusjännäriä hakevan on asia hyvä tiedostaa. Huippunopea algoritmikauppa on kyllä sinänsä hyvä ja ajankohtainen aihe ja tämä on herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä viime vuosina. Helsingin pörssin vaihdosta noin puolet lienee tätä robottikauppaa. Hoffmannin firma muuten ainakin tuona yhtenä päivänä tienaa shorttaamalla, eli rahastaa kurssilaskulla myymällä lainattuja osakkeita ja ostamalla ne myöhemmin takaisin halvemmalla. Tämäkin tapa tienata muiden menetyksillä on aiheuttanut arvostelua julkisuudessa.

Kokonaisuutena kirja oli hyvä ja minä pidin tästä, mutta miinusta tuo se, että pääasioiksi nousevat niin vahvasti tekniikka ja talous ja ihmiset jäävät sivuosaan. Sävy on kylmän analyyttinen, joten lisäpanostus hahmoihin ja inhimillisyyteen olisi tehnyt tarinalle hyvää. Kirjassa on myös koko ajan läsnä kriittinen pohjaväre heti alun Hoffamannin tyhjästä luksuselämästä lähtien. Ehkä tämän onkin tarkoitus olla jonkinlainen herätys nykymaailman menoa vastaan.

Robert Harris:
  • Fatherland (1992) - Kolmannen valtakunnan salaisuus (1992)
  • Enigma (1995) - Enigma: Suuri sotasalaisuus (1996)
  • Archangel (1999) - Arkkienkeli (2000)
  • Pompeii (2003) - Pompeji (2005)
  • Imperium - Cicero 1 (2006) - Imperium (2007) - Rooma I
  • The Ghost (2007) - Haamukirjoittaja (2008)
  • Lustrum (aka Conspirata) (2009) - Cicero 2 - Salaliitto (2010) - Rooma II
  • The Fear Index (2011) - Pelkokerroin (2012)

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Deborah Harkness: Lumottu - All Souls 1

A Discovery of Witches - All Souls 1
Julkaistu 2011, suomennos 2012
644 sivua.

Lumottu on Deborah Harknessin esikoisromaani, akateemisesta kirjoittamisesta hänellä kuitenkin on paljon kokemusta historioitsijana. Harkness on lisäksi viiniharrastaja ja kumpikin näistä mieltymyksistä tulee hyvin esille tässä romaanissa. Kannattaa sitten varautua siihen, että Lumottu on trilogian avausosa, joten jos tästä innostuu niin jatkoa on pakko lukea - varsinkin kun juoni jää aivan kesken.
 
Diana Bishop on vanhan ja kuuluisan noitasuvun nuorin ja viimeinen edustaja. Dianalla on vielä Sarah-tätinsä tukenaan, mutta suku sammuu heidän myötään ellei Diana saa jälkeläisiä. Diana on kuitenkin päättäväisesti kieltäytynyt kaikesta noituuteen liittyvästä, hän ei halua osallistua mihinkään, käyttää taitojaan tai oppia taikuudesta. Diana haluaisi olla "normaali" tieteeseen keskittyvä tutkija ja yrittää pitää tarkkaa kirjaa siitä kuinka usein joutuu turvautumaan noituuteen hätätilanteissa - esimerkiksi kun pesukone on aiheuttaa vesivahingon.
 
Matthew Clairmont on vanha vampyyri - ja kuinka vanha selviää vasta sivulla 170, sekä takakannen esittelyssä. Matthew on ehtinyt perehtyä useampaan alaan, mutta nyt häntä kiinnostaa perinnöllisyystiede. Yllättäen Diana saa käsiinsä yliopistonsa kirjastosta noin vaan pyytämällä teoksen, joka on ollut pitkään kadoksissa ja jonka kaikki olennot (noidat, vampyyrit ja demonit) haluaisivat omakseen. Kirjan huhutaan sisältävän suuria salaisuuksia, jotka kaikki nämä olennot haluavat selvittää, mutta Diana palauttaa sen välittämättä sen noidutusta sisällöstä. Juttu löydöstä kiertää pian kaikkien korviin ja kohta kaikki olennot ovat Dianan perässä toivoen saavan Dianan kautta tämän tärkeän kirjan käsiinsä. Diana turvautuu Matthewin apuun ja yhdessä he lähtevät pakomatkalle Englannista.
 
Lumotun kanssa ei olekaan ihan niin helppo sanoa, että mitä mieltä tästä olin. Alkuun olin aivan ihastuksissani, Harknessin tyyli kirjoittaa on mukaansatempaavaa, hauskaa ja romanttista. Sitten kuitenkin ensimmäisen sadan sivun jälkeen alkoi tarinan hidas tempo vaikuttaa negatiivisesti. Harknessilla on mukana paljon keskusteluja eikä kovin paljoa tapahtumia ja vain muutamissa kohdissa varsinaista toimintaa. Juoni on kyllä hyvä ja henkilöistäkin pidin paljon, mutta olisin kyllä kaivannut jonkinverran tiivistämistä tekstiin. Ja tässäpä se ongelma mielipiteenmuodostamiseen piileekin, Harkness on hyvä yksityiskohdissa ja tuo tarkkuus tuo aivan oman fiiliksensä tarinaan, mutta tekee siitä hyvin hitaasti etenevän. Lumottu olisikin varmaan hyvä lomakirja, sopiva tilanteeseen kun on hyvin aikaa rauhassa uppoutua hyvän lukuromaanin maailmaan ja keskittyä tarinaan, jonka ei toivoisi loppuvan ollenkaan.
 
Lumotun tarina tapahtuu nykyajassa, mutta Harkness pääsee loistamaan historiantuntemuksellaan kun juttu kääntyy Dianan tutkimuksiin tai Matthewin menneisyyteen. Ja näitä kohtia on itseasiassa yllättävänkin paljon. Pidin paljon näistä historiankatsauksista, tutkimuksista ja tieteellisistä pätkistä, ne olivat mukava lisä tähän magian maailmaan. Noitien, demonien ja vampyyrien kanssa Harkenessilla on oma otteensa ja hänen versionsa näistä legendoista, olentojen piirteistä sekä nykyajan ongelmista toimi hyvin. Nämä pienet katsaukset olivat minulle kirjan parasta antia ja kun kerran juoni jää aivan kesken ykkösosan jälkeen, niin nämä selvittelyt jatkunevat suoraan kakkososassa. Siitä en kyllä vielä tiedä, että jaksanko odottaa suomennosta, englanninkielinen versio kun on pian ilmestymässä...
 
Bonuksena mukana muuten on suomalainen hahmo, noita nimeltä Satu Järvinen.
 
All Souls -trilogia:
  1. A Discovery of Witches (2011) - Lumottu (2012)
  2. Shadow of Night (07/2012)
  3. TBA
Deborah Harkness Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lumotun ovat lukeneet myös Saraseeni ja Q+Black.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

H. G. Wells: Maailmojen sota

The War of the Worlds
Julkaistu 1898, suomennos 1979
Pokkari 2005, 223 sivua.

Eräs scifi-haasteeseen luettavista kategorioista on ennen vuotta 1950 julkaistu klassikko. Tältä alueelta olin ajatellut lukevani joko Jules Verneä tai George Orwellia, mutta kirjaston scifi-hyllystä pisti silmään tämä vuoden 2005 Maailmojen sota -leffaversiota varten tehty pokkaripainos H. G. Wellsin klassikosta.

Wellsin tarina sijoittuu 1900-luvun alkuvuosiin, eli kirjoitusajankohtana muutaman vuoden eteenpäin tulevaisuudessa. Marsissa tapahtuu jotain outoa ja sieltä singotaan maata kohti jonkunlaisia ammuksia, jotka näkyvät tähdenlentoina Etelä-Englannin taivaalla. Eräs näistä esineistä putoaa lähelle kertojan kotia, joten hän lähtee katsomaan sitä tarkemmin. Se osoittautuu isoksi lieriöksi, joka jäähtyy hitaasti polttavan ilmakehän jälkeen. Katsojia kertyy enemmänkin ympärille ja kun se avautuu, niin selviää, että siellä on hyvin erikoisia marsilaisia sisällä matkustajina.

Polttavalla säteellään marsilaiset tappavat heidän kanssaan tuttavutta haluavan tehdä lähetystön ja tästä käynnistyy hitaasti ihmisväestön valtaansa saava pakokauhu. 1900-luvun alun viestimillä oikeanlaista varoitusta väestölle on hyvin hidasta saada ja samaan aikaan lieriöitä laskeutuu useita lisää. Marsilaisten kimppuun koitetaan käydä tykein ja vallalla on ajatus, että maanpäällä nämä tunkeilijat ovat monta kertaa painavampia kuin kotonaan, joten he eivät juuri pääsisi  liikkumaan. Marisilaiset ovat kuitenkin suhteellisen fiksuja ja teknologisesti edistyneitä, joten apuvälineitä on saatavilla (ks kansikuva).

Maailmojen sodassa nimettömäksi jäävä päähenkilö ja kertoja on kirjoittanut omat kokemuksensa marsilaisten hyökkäyksestä muistiin ja sisällyttänyt mukaan myös veljensä kertomuksen tämän paosta Lontoosta. Tämä tyyli paljastaa juonta sen verran, että he eivät kumpikaan voi kuolla, ainakaan ennen kuin tarina on saatu ylös. Tarinan henkilöt jäävät etäisiksi, useampi jopa nimettömäksikin, joten tämä on ollut kirjailijan tarkoituskin, tarinan koukku on ihan muualla. Hieman pettynyt olin siitä, että nimenä Maailmojen sota lupailee paljon, mutta tapahtumat keskittyvätkin täysin Lontoon ympäristöön, joka tietysti siihen aikaan oli kuitenkin Britti-imperiumin keskus ja maailman napa. Ja se loppu oli myös aikamoinen pohjanoteeraus, eihän tässä edes saada mitään kunnon sotaa aikaiseksi!

Ei kuitenkaan tunnu kovin reilulta arvioida 114 vuotta sitten julkaistua teosta nykyajan kriteerein. Tämä on kuitenkin todellinen klassikko, jolla on ollut suuri vaikutus myöhempään scifi-kirjallisuuteen ja on inspiroinut muun muassa rakentinkehittelijöitä. Wells on tehnyt suuren työn scifin uranuurtajana ja uudenlaisten ajatusten ja maailmankuvien kanssa. Maailmojen sodan tekstiin perustuvia ja tästä vaikutteita saaneita elokuvia on tehty useampia, mutta varsinaisia kohuja ovat aiheuttaneet tähän tekstiin perustuvat radiokuunnelmat, jotka silloiseen aikaan ja paikkaan siirrettyinä ovat useampaan kertaan aiheuttaneet paniikkia kuuntelijoissa.

Tämä oli hyvä luettava jo ihan yleissivistyksenkin kannalta ja hieman yli 200-sivuisena pokkarina on nopea tapaus, joten suosittelen kyllä tutustumaan Wellsin tarinaan. Kirjoitustyyli on kyllä muuttunut paljon tässä vuosien varrella, kuten tietysti maailmakin :)

H. G. Wells Wikipediassa ja tämän kirjan esittely Tammen sivuilla.

Maailmojen sodasta ovat kirjoittaneet myös Kirjaretket, Kirjojen maailma ja 365 kulttuuritekoa.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Ken Follett: Taivaan pilarit

The Pillars of the Earth
Julkaistu 1989, suomennos 1990
1008 sivua (4. painos 2008)

Ken Follettin mahtiteos Taivaan pilarit kertoo kuvitteellisen Kingsbridgen uuden katedraalin rakentamisesta 1100-luvun Englannissa. Tarina alkaa prologilla vuodesta 1123, kun kuninkaana on Vilhelm Valloittajan poika Henrik I ja tämän ainoa laillinen perillinen on kuollut muutamia vuosia aiemmin laivan upotessa. Tästä seuraa Henrikin kuoltua anarkian aikakausi ja sisällissota, kun vanhan kuninkaan sukulaiset taistelevat kymmeniä vuosia vallasta.

Folletin päähenkilöinä ovat Tom Rakentaja perheineen sekä Ellen ja tämän poika Jack, jonka isä hirtetään prologissa varkaana. Tom on vaikeuksissa menetettyään työnsä, kun varakkaan Hamleighin perheen pojan Williamin sovittu avioliitto peruuntuu morsiamen Alienan vastustukseen ja uutta taloa ei tarvitakaan. Tom on pätevä ammattilainen ja hän kiertelee etsimässä uutta työtä, mutta onni ei ole matkassa, hänen perheensä näkee nälkää ja kaiken lisäksi vaimo vielä kuolee synnytykseen. Sitten Tom löytää Ellenin ja yhdistettynä perheenä he päätyvät Kingsbridgeen, jonka huonokuntoinen katedraali voisi tarjota töitä. Yllättävien käänteiden jälkeen Kingsbridgeen aletaankin rakentaa uutta katedraalia, Tom Rakentajan johtamana.

Katedraalin rakentaminen vie kymmeniä vuosia ja kirjan loppupuoliskolla päähenkilöksi nousee Ellenin poika Jack, joka on myös lahjakas rakentaja ja haluaa jatkaa Tomin aloittamaa urakkaa, jättäen kuitenkin Kingsbridgeen oman kädenjälkensä. Mukaan mahtuu paljon vaikeita aikoja, jolloin rakentaminen on syystä tai toisesta keskeytettävä ja kirkon kiistoja Kingsbridgen luostarin priorin Philipin puolustaessa katedraaliaan juonikkaan piispan ajaessa omaa etuaan. Lisäksi Shiringin jaarlin tittelistä ja rikkauksista taistellaan Hamleigin perheen syrjäytettyä entisen miniäehdokkaansa Alienan perheen vallasta. Taustatarinana kaikelle on sisällissodan eteneminen ja vuorollaan voitolla olevan puolen vaikutukset seurattavien tavallisten ihmisten elämään.

Folletin tarina kuvaa vuosia 1135-1174, joten kirja on hyvin pitkä ja paljon ehtii tapahtua. Henkilögalleria on runsas ja sisältää myös muutamia kuuluisia historiallisia hahmoja, kuten Canterburyn arkkipiispa Thomas Becketin. Rakentamiseen Follett on paneutunut huolella ja hän onnistuu tarinansa lomassa herättämään kiinnostuksen niinkin yllättävään aiheeseen kuin katedraalien rakentamiseen aikakaudella, jolloin romaaninen tyyli on vaihtumassa goottilaiseksi.

Bernard Cornwelliin verrattuna Folletin tyyli ja lähestymistapa on hyvin erilainen. Follett keskittyy kirkon, luostarien ja munkkien elämään ja heitä lähellä oleviin tavallisiin ihmisiin. Taisteluitakin on mukana muutama, mutta tästä erilaisesta, sivustakatsojan näkökulmasta kerrottuna. Elämä 1100-luvulla on hyvin rankkaa, sisällissodan takia paikalliset ylimykset saavat tehdä mitä haluavat ja lakia ja järjestystä ei juuri ole. He voivat vaatia maaorjiltaan mitä tahansa ja ryöstävät maan tuottoja ja raiskaavat naisia mielensä mukaisesti ja Follett käyttää William Hamleighin hahmoa kuvaamaan tätä rahan mukanaan tuomaa ylivaltaa. Köyhien ainoa turva on kirkko ja luostareista saakin aina yösijan ja aterian, mutta se ei pitkälle riitä ja ihmisiä kuolee nälkään paljon.

Yli 1000 sivuinen kirja vaatii paljon aikaa ja minulta tähän menikin koko viikko. Onneksi Taivaan pilarit oli niin hieno ja realistinen lukukokemus, että en olisi halunnut tarinan loppuvan ollenkaan. Tämä ei kuitenkaan ole parhaimmillaan luettuna pienissä pätkissä, joten aikaa olisi hyvä varata kunnolla muutamalta päivältä. Taivaan pilareita on myyty miljoonia kappaleita, tähän perustuen on olemassa lautapelejä ja minisarja, joten tämä lienee jo klassikkoteos. Vuonna 2007 Follett julkaisi tarinalle jatkoa nimellä World Without End (Maailma vailla loppua, 2008), joka kertoo Taivaan pilareiden päähenkilöiden jälkeläisistä 1300-luvun Kingsbridgessä ja ehdottomasti pitää nyt sekin lukea jossain välissä.

Juttuni jatko-osasta Maailma vailla loppua.
Taivaan pilarit Wikipediassa ja Adlibriksessä (tilapäisesti lopussa).

Tämän ovat lukeneet myös Matti Järvinen (sisältää spoilereita), Vinttikamarissa, Uusi kuu, Elli, Nipvet ja Humisevalla harjulla 

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Bernard Cornwell: Miekkojen laulu - The Saxon Stories 4

Sword Song
Julkaistu 2007, suomennos 2010
Pokkari 2011, 358 sivua.

Bernard Cornwellin saksilaissarjan neljännessä osassa Miekkojen laulussa ollaan vuodessa 885, Uthred lähestyy kolmeakymmentä, on naimisissa Giselan kanssa ja heillä on kaksi lasta. Uthed asuu Temesin (Thames-joki) rannalla Wessexin ja Mercian rajaseudulla Cocchamissa rakentamassa sinne kuningas Alfredille uutta linnoituskaupunkia. Luin tämän kirjan jo hieman yli kuukausi sitten, eli helmikuisen lomareissun aluksi, mutta en vaan ole saanut tästä juttua aikaiseksi kun muistikuvat alkoivat olla sen verran hataria monen muun luetun kirjan jälkeen.

Alfred aikoo naittaa tyttärensä Uthredin serkulle Æthelredille ja haluaa antaa Mercian - jossa ei omaa kuningasta ole - Æthelredille hallittavaksi, Alfredin alaisuudessa. Ongelmana on se, että keskuspaikkaan Lundeneen (Lontoo) on vasta saapunut norjalaiset Thurgilsonin veljekset Sigefrid ja Erik, jotka liittolaisensa Hæstenin kanssa hallitsevat yli kolmenkymmenen laivan laivuetta. Ja Alfred haluaa Uthredin valtaavan Lundenen hänelle ja serkulleen.

Alfredin veljenpojan Æthelwoldin (joka itse haluaa Wessexin hallitsijaksi) välityksellä tanskalaiset tarjoavat vuorostaan Uthredille Mercian kruunua. Vakuutena Hæstenilla on näyttää haudastaan noussut kuollut, joka kertoo nornien ennustavan Uthredille tätä kohtaloa. Mukana juonessa Alfredia vastaan ovat myös Sigefrid ja Erik ja suunnitelma on hyvä, mutta Uthred kahden vaiheilla. Hän on vannonut uskollisuudenvalan Alfredille, mutta uskoo myös, että kohtalolleen ei voi mitään. Lisäksi Hæsten on aiemmin pettänyt Uthredille vannomansa uskollisuudenvalan, joten he eivät mitään parhaita ystäviä ole. Vaikea valinta tapahtuukin yllättäen hyvin helposti olosuhteiden kääntyessä, mutta Alfredin tyttären Æthelflaedin kaappaus ja tämän odottamaton pyyntö saavat taas Uthredin vaikean paikan eteen.

Conrwellin tarinoiden peruskaava on jo tullut tutuksi sarjan aiemmista teoksista ja aika pitkälti samoilla linjoilla mennään nytkin. Silti tälläkin kertaa juoni vei mukanaan heti alkusivuilta lähtien. Cornwell kirjoittaa mielettömän hienoja seikkailuita, mukana on hyviä koukkuja, yllättäviä käänteitä sekä mahtavia taisteluita, huipentuen Lontoon hallinnasta käytävään taisteluun. Loppusanoissaan Cornwell kertoo Miekkojen laulun sisältävän enemmän fiktiota kuin aiemmat teokset. Esimerkiksi Æthelflaedin kaappaus on hänen keksintöään. Æthelflaedistä, joka tässä kirjassa on vielä teini-ikäinen, pitäisi historian perusteella kasvaa merkittävä hahmo Merciaan, joten toivottavasti Cornwell jatkaa hänenkin parissaan seuraavissa osissa.

Näkyvimmät naiset kirjassa ovat Uthredin vaimo Gisela, jonka kanssa Uthred keskustelee hyvinkin paljon asioista ja strategioista sekä Æthelflaed, jolle tässä osassa tapahtuukin paljon. Miekkojen laulussa tilaa saa myös koskettava rakkaustarina, jollaisia Cornwell ei ole aiemmin tähän sarjaan sisällyttänyt. Kuningas Alfed pysyy sivuosassa, mutta näiden tarinoiden perusteella häntä ei ainakaan vielä ole oppinut tuntemaan niin, että osaisi sanoa, että mistä lisänimi Suuri on peräisin. Jos ei sitten Uthredin Alfredille voittamista taisteluista siis :)

The Saxon Stories:
  1. The Last Kingdom (2004) - Viimeinen kuningaskunta
  2. The Pale Horseman (2005) - Kalpea ratsastaja
  3. The Lords of the North (2006) - Pohjoisen valtiaat
  4. Sword Song (2007) - Miekkojen laulu
  5. The Burning Land (2009) - Palava maa
  6. Death of Kings (2011)
Tämä kirja Adlibriksessä.

Miekkojen laulusta ovat kirjoittaneet myös Morre, Jossu, Xerxes ja Nipvet.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Lankeemus - Vitsaus 2

The Fall
Julkaistu 2010, suomennos 2011
365 sivua.

Vitsauksessa alkanut Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin kehittelemä zombie-vampyyrien New Yorkin valloitus on levinnyt maailmanlaajuiseksi ongelmaksi kun vampyyrivirusta levittäviä lentokoneita on laskeutunut muidenkin maailman metropolien kentille.

New Yorkissa tilanne on todella huono. Karanteenia tai vastaavia toimia rajoittamassa viruksen leviämistä ei ole voimassa vieläkään jostain syystä ja moderni yhteiskuntarakenne alkaa rapistua. Tapahtumat on myös aika pitkälle salattu julkisuudelta, joten todellinen taistelu vampyyreja vastaan on vain pienen joukon tiedossa. Eph Goodweather ja Abraham Setrakian liittolaisineen ovat selkeästi altavastaajina, mutta apua voisi olla juuri sopivaan aikaa huutokauppaan tulevasta ikivanhasta ja Abrahamille tutusta kirjasta, jonka pitäisi paljastaa vampyyrien salaisuudet. Vampyyrit taistelevat myös keskenään, sillä muut Muinaiset eivät hyväksy kaaosta ja lisääntymistä johtavan Mestarin suunnitelmia, mutta ihmisrodun pelastaminen ei kummallakaan puolella ole tavoitteissa sinänsä, koska molemmille ihmiset ovat vain ruokaa.

Lankeemus jatkaa aika lailla samalla linjalla kuin ykkösosa Vitsaus. Tässä osassa tosin vampyyrejä lahdataan oikein urakalla, mutta vielä parempaa tahtia ne tartuttavat ihmisiä, joten vauhdikasta menoa ja paljon ruumiita on tiedossa. Itse en tätä kauhuksi luokittelisi, asetelma on enemmän hieman raa'an toimintajännärin eikä mukana ole tunteisiin vetoavia psykologisia kauhuelementtejä. Vampyyrit ja del Toron ja Hoganin maailmankuva on tuttu jo ykkösosasta eikä sen suhteen tule enää isoja yllätyksiä. Sävy on vielä synkempi kuin Vitsauksessa ja loppua kohden tilanne vain pahenee ja ollaan melkein maailmanlopun fiiliksissä.

Ykkösosassa isossa osassa ollut Ephin perhe-elämä on nytkin mukana, mutta erilaisen tilanteen vuoksi pienemmässä sivuroolissa. Myös Ephin rooli tutkijana jää myös tällä kertaa lähes kokonaan pois, mikä on kyllä harmi, koska se pieni lääketieteellisten trillereiden puolelle poikkeaminen oli sopivan piristävää vaihelua aiemmin ja teki tarinasta monipuolisemman. Muuten seurattavat päähenkilöt ovat samoja kuin edelliselläkin kerralla. Alussa hieman kertaillaan Vitsauksen tapahtumia, mutta lukukokemuksen kannalta on hyvä, jos ne ovat silti suht hyvin muistissa. Abrahamin menneisyydestä on taas mukana muutama pieni pätkä ja ne tuovat kaipaamaani vaihtelua kerrontaan.

Hieman enemmän olin kyllä odottanut del Torolta ja Hoganilta tähän jatko-osaan. Nyt tämä tuntui hieman välikirjalta, jossa jatkettiin ykkösen tarinaa ja valmisteltiin finaalia, mutta kovin paljon omaa sisältöä ei tämä tuonut mukaan. Kyllä Lankeemus on silti hyvä kirja ja mukavaa luettavaa, mutta ensi kuussa ilmestyvän vikan osan Yö ikuinen suhteen odotukset ovat paljon korkeammalla, kuten lienee asia aina trilogian lopetuksien kanssa.

The Strain Trilogy - Vitsaus-trilogia
  1. The Strain (2009) - Vitsaus (2010)
  2. The Fall (2010) - Lankeemus (2011)
  3. The Night Eternal (2011) - Yö ikuinen (04/2012)
Guillermo del Toro Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lankeemuksesta lisää: Kirjamielellä, Lukuisa ja  Kirjojen keskellä.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan!

I've Got Your Number
Julkaistu 2012, suomennos 2012
372 sivua.

Soitellaan, soitellaan! on aivan tuore julkaisu sekä englanniksi että suomeksi Sophie Kinsellalta. Pidän enemmän alkuperäisestä nimestä, se sopii kirjan juoneen paremmin, varsinkin kun viestit välitetään siinä pääasiassa tekstarein.

Poppy Wyattilla ei ole hyvä päivä. Ensin hän kadottaa shamppanjakutsuilla kihlasormuksensa, joka sattuu vielä olemaan sulhasen suvun perintökalleus, uniikki smaragdisormus. Poppy on juuri saanut jaettua numeroaan kaikille sormuksen etsintään osallistuville, kun hänen puhelimensa varastetaan. Onneksi roskiksesta pilkottaa jonkun pois heittämä kiva nokialainen, jossa on tosin takakannessa firman White Global Consulting Groupin nimi ja puhelimen numero. Poppy päättää, että roskat ovat vapaata riistaa, joten hän suuressa hädässään voi pitää löytämänsä, ainakin toistaiseksi.

Löytökänny kuuluu konsulttifirman pomon Sam Roxtonin assistentille ja kun uusin tyttö on saanut parin viikon työn jälkeen paremman tarjouksen, niin puhelin on lentänyt roskiin. Poppy joutuu hieman auttelemaan Samia alkuun ja kiinnostuu sitten tämän asioista ja työposteista niin paljon, että hän haluaa muuttaa tämän tavan viestiä muiden kanssa. Sulhasen Magnus Tavishin perhe on täynnä pelottavia akateemisia älykköjä, jotka eivät tunnu olevan kovin innoissaan miniäehdokkaasta, joten Poppyllä on kädet täynnä työtä silläkin saralla, varsinkin kun hän ei halua paljastaa sormussähläystään, eli kädet pitää pitää peitettynä jotenkuten.

Oli kyllä kiva lukea taas Kinsellaa. Hän osaa kirjoittaa niin menevän hauskasti nykyajan naisten maailmasta, että odotan näitä uutuuksia aina innolla. Juonesta hieman häiritsi tuo, että monella firmalla on kyllä nykyään puhelimet aika suojattuja ja varsinkaan sammutettua vierasta puhelinta ei Poppyn olisi pitänyt saada noin helposti käyttöönsä. Ottaen huomioon kuinka tarkkaan tietoturvasta nykyään pidetään huolta niin yllättävän helposti Sam myös suostui siihen, että Poppy pitää tämän firman puhelinta ja lukee heidän sisäisiä postejaan. Kovin pieni ja näistä asioista välinpitämätön ei tämä konsulttifirma kuitenkaan ole kun vierailijoillekin printataan heidän kuvillaan varustetut kulkukortit ovella.

Mutta, jos ei välitä noista juonen pienistä tietoturvaongelmista niin muuten kirja on hyvä ja mielenkiintoinen. Juoni oli hyvin ennalta-arvattava Poppyn suhdesotkujen osalta, mutta silläkin saralla mukana oli omat yllätyksensä, kuten myös Samin työongelmissa. Kinsella kirjoittaa hyvälle tuulelle saavia teoksia ja pidän enemmän näistä itsenäisistä tapauksista kun Shopaholic-sarjasta. Poppykin kaikkine ongelmineen on kiinnostavampi, itsenäisempi ja hieman aikuismaisempi kuin himoshoppaaja Becky.

Poppyn tarinaa värittävät lukuisat alaviitteet - tapa, jonka Poppy on poiminut Magnusin akateemisista teksteistä. Idea on ihan hauska, mutta minun lukemistani ne hieman häiritsivät, välillä meni numeroita ohi huomaamatta ja piti palata takaisin etsiskelemään, että mihin tämä viite nyt olikaan. Kinsella osaa hyvin myös sisällyttää nämä välihuomiot hauskasti perustekstiinsä ja minulle se tapa on sopinut paremmin.

Tämä kirja Adlibriksessä.

Julie Kagawa: Rautakuningatar - Rauta-saaga 3

The Iron Queen
Julkaistu 2011, suomennos 2012
397 sivua.

Rautakuningatar on kolmas matka Julie Kagawan luomaan satumaailmaan, jossa perinteisten uskomusten mukaiset valtiaat ja olennot ovat hätää kärsimässä ihmisten uuden rautavillityksen mukanaan tuomien tappavien muutosten kanssa.

Kesäprinsessa Megan Chase ja talviprinssi Ash ovat tehneet parhaansa saadakseen hovinsa yhteistyöhön raudan hyökkäystä vastaan, mutta heidät on karkoitettu haltijamaasta Mikämikästä. He haluaisivat elää rauhassa ihmisten ja Meganin perheen luona, mutta uusi Rautakuningas ei jätä heitä rauhaan. Väärä Rautakuningas haluaa Meganilla olevat rautalumon voimat tullakseen todelliseksi hallitsijaksi ja kuninkaaksi.

Megan, Ash ja heidän ikuinen kolmas pyöränsä Puck saavat turvapaikan karkotettujen kuningattaren Leanansidhen avulla, mutta heidän rauhaisa yhteiselonsa saa päätöksensä, kun heidän apuaan tarvitaan kipeästi Mikämikässä. Rautahovi on voittamassa sodan ja valtaamassa kaikki alueet haltijamaasta. Megan puoliverisenä on immuuni raudan vaikutukselle, joten hänen halutaan koittavan tappaa tämäkin hallitsija, vastineeksi karkoituksen perumisesta. Uusi yhteenotto on siis tulossa, mutta sitä ennen Meganin olisi parempi oppia käyttämään voimiaan, kesä- ja rautalumo kun eivät suoraan sovi yhteen vaan yhteisvaikutus saa vain Meganin pyörtyilemään.

Rautakuningatarta kutsutaan taas sarjan itsenäiseksi osaksi, mutta viittauksia aiempiin tapahtumiin on niin paljon, kuten myös tuttuja henkilöitä, että on paljon parempi lukea nämäkin järjestyksessä. Lisäksi tarina jätetään tälläkin kertaa aika lailla kesken, sopivaan taukopaikkaan, joten kyllä tämä enemmän jatkuvajuoninen sarja on. Kagawan satumaailma ja sen moninaiset ilmentymät ja olennot ovat nyt jo tuttuja, mutta silti tämä on minulle aikamoinen paikkojen ja ötököiden sekamelska. Rauta-saaga taitaa jatkossakin kuulua minulle kategoriaan ihan kiva välipala, mutta ei sen isompaa innostusta ei tämä herätä.

Hahmoista Grimalkin-kissa on kiva satunnainen sankari yllätävine ilmaantumisineen, mutta luulen, että Talvikuningatar Mabistä voisi tulla suosikkini, jos hänellä olisi isompi rooli sarjassa ja Kagawa keskittyisi kuvaamaan häntä hieman tarkemmin. Muutenkin olen huomannut, että näitä nuorison seikkailuja enemmän minua kiinnostaisi vallassa olevien kuninkaallisten elämä ja historia :)

Rauta-Saaga:
Rautakuningatar Harlequinin sivuilla ja englanniksi Adlibriksessä.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Charlaine Harris: The Lily Bard Mysteries Omnibus

Julkaistu 2010, 935 sivua.

Charlaine Harrisin Lily Bard Omnibus sisältää kaikki 5 tähän sarjaan kirjoitettua teosta. Harris on myös todennut, että hänellä ei ole Lilystä enempää kerrottavaa, joten lisää näitä ei ole myöskään tulossa. 5 kirjaa sisältävänä kokoelmana tämä on myös hyvin kookas ja painava teos, piti jopa ihan punnita kirja ja vaaka sai tulokseksi 1,3 kiloa. Harrisin tarinat ovat taas periaatteessa itsenäisiä, mutta ympäristö, sivuhenkilöt ja taustatarinat pysyvät ja kasvavat, joten siksi näitä olisi paras lukea ilmestymisjärjestyksessä.

Lily Bard on Harrisille tyypillinen sankari, tällä kertaa vaan ilman paranormaalia elementtiä. Hänellä on Sookien ja Harperin tapaan oma vammansa. Tällä kertaa se tosin on henkinen ja fyysinen, Lily on raiskattu hyvin julmasti vuosia aiemmin ja hänellä on tapauksesta muistutuksena pahat arvet vartalossaan. Hyökkäys ja sen saama julkisuus on muuttanut Lilyä paljon ja saanut hänet vaihtamaan asuinpaikkaa useampaan kertaan. Nyt Lily on piiloutunut pieneen Shakespearen kaupunkiin Arkansasiin. Lily treenaa säännöllisesti salilla ja on useamman vuoden opiskellut vakavissaan karatea itsepuolustukseksi. Hän tienaa elantonsa siivoamalla naapurustonsa koteja ja viihtyy hyvin yksin, läheisiä ihmiskontakteja vältellen. 

 Shakespeare's Landlord -kirjassa Lily näkee yökävelyllään jonkun kuskaavaan jotain isoa Lilyn omilla roskiskärryillä läheiseen puistoon. Tarkempi tarkastelu paljastaa, että joku halusi eroon ruumiista, jonka Lily heti tunnistaa naapurissaan olevan vuokratalon omistajaksi Pardon Albeeksi. Lily hävittää kaikki häneen viittaavat jäljet ja rauhoittelee omaatuntoaan soittamalla nimettömän vihjeen Albeen talossa asuvalle poliisipäällikkö Claude Friedrichille vihjeen ruumiista. Lily ei kuitenkaan pääse jutusta niin helpolla eroon, koska hän sattuu siivoamaan monien juttuun liittyvien luona. Lisäksi sekä Lilyn kuntosalin omistaja Marshall Sedaka että Claude alkavat osoittaa kiinnostusta Lilyyn.

Shakespeare's Championissa Lily joutuu poikkeuksellisesti avaamaan kuntosali Body Timen ja löytää sieltä painojen alle rusentuneen Del Packardin ruumiin. Aluksi tapaus näyttää onnettomuudelta, mutta muutamat seikat, kuten sammutetut valot ja pyyhityt sormenjäljet viittaavat selkeästi murhaan. Shakespearessa on muitakin selvittämättömiä kuolemia ja myös rotujen väliset suhteet ovat kiristyneet selkeästi. Lily on aiemmin jopa pelastanut yhden tummaihoisen miehen hyökkäykseltä, mutta vähän myöhemmin tämä löytyi kuitenkin kuolleena. Kaikki tuntuu liittyvän jotenkin Shakespearen varakkaimpiin kuuluvan Winthropin perheen ja varsinkin heidän urheiluvälineliikkeeseensä, jossa kuollut Del oli töissä. Lily alkaa myös nähdä Delin seuraajaksi palkattua miestä joka paikassa ja hänessä ei ole kaikki ihan kohdallaan.

Shakespeare's Christmas -tarinassa Lily on menossa kotiin Bartleyhin siskonsa häihin. Hän ei ole juuri viettänyt aikaa perheensä parissa muutettuaan pois pian raiskauksensa jälkeen. Bartley ei kuitenkaan ole sen rauhallisempi kuin Shakespearekaan ja Lily siskonsa kanssa löytää pian paikallisen yksityislääkärin ja tämän hoitajan klinikaltaan murhattuina. Lisäksi Lilyn uusi miesystävä, yksityisetsivä Jack Leeds päätyy myös Bartleyhin, mutta hän on kidnapatun lapsen perässä. Jack on saanut vinkkinä kuvan, jossa on kolme sopivan ikäistä tyttöä ja yksi heistä voisi olla vauvana kidnapattu. Yksi tytöistä on Lilyn siskon sulhasen tytär ja kaksi muutakin ovat tuttuja, joten Lily päättää siivoojana päästä hieman penkomaan paikkoja.

Shakespeare's Trollop -kirjassa Lily löytää siivousreissullaan yhden asiakkaistaan Deedra Deanin metsän keskeltä autostaan alasti ja kuolleena. Deedra on ollut hyvin vapaamielinen seksin suhteen ja miehiä hänellä on ollut paljon, tosin ei ikinä naimisissa olleita. Lily kuitenkin epäilee, että murha on vain lavastettu näyttämään siltä, että yksi Deedran rakastajista olisi ollut asialla ja taustalla olisikin jotain aivan muuta. Deedran tavaroista ei kuitenkaan puutu muuta kuin TV Guide -lehti, käsilaukku ja vara-avain ja Lily siivoojana tuntee hyvin Deedran tavat. Sitten juttu saa uuden käänteen kun joku yrittää polttaa Deedran vanhan sukulaisen taloineen ja selviää, että tämä palaneen talon tontti on hyvin arvokas ja monet hyötyisivät kuolemasta rahallisesti.

Shakespeare's Counselorissa Lily kärsii vieläkin henkisesti raiskauksestaan ja Jack kehottaa menemään raiskauksen uhrien tukiryhmän tapaamisiin. Ryhmän vetäjä Tamsin Lynd vaikuttaa kuitenkin olevan jonkunlainen uhri itsekin. Tamsin saa outoja puheluita ja sitten Lily ja Jack sattuvat paikalle kun Tamsin miehensä kanssa löytää kuolleen oravan oveltaan. Paljon vakavammaksi kaikki muuttuu kun yksi tukiryhmäläisistä löydetään murhattuna heidän kokouspaikaltaan. Jackin ja Lilyn suhde myös muuttuu vakavammaksi vaikka he molemmat paljon kärsineinä arastelevat kumpikin vielä hieman sitoutumista. Tamsin on kuitenkin vetänyt perässään Shakespeareen kuuluisan tosielämän rikoksista kirjoittavan kirjailijan, joka voisi paljastuksillaan pilata myös Lilyn ja Jackin rauhaisan yhteiselämän.

Huh, olipas tässä luettavaa. Mutta oli kyllä ihana taas uppoutua Harrisin kerrontaan ja hänen luomaansa maailmaan. Pidin Lilystä paljon, hän on alussa melko arka varsinkin ihmisten suhteen ja välttelee huomiota ja läheisyytä, mutta fyysisesti taas Lily on erinomaisessa kunnossa ja päihittää miehiä tappeluissa, joihin hän tuntuu aika usein joutuvan. Ulkoisesti Lily vaikuttaa välillä hieman kovapintaiselta ja välinpitämättömältä, mutta se on kuori, jolla Lily suojelee itseään. Vähitellen Lily avautuu enemmän ja saa myös muutaman ystävän paikallisesta lääkäristä ja treenauskaveristaan.

Siivoojana Lilyllä on hyvä pääsy tutkimaan rikospaikkoja ja ihmisten tavaroita ja sitä kautta hän usein sotkeutuukin mukaan juttujen selvittelyihin. Hyvin usein uhrit vaan ovat Lilyn asiakkaita, joten sarjan loppuosassa Lily onkin hieman pulassa rahallisesti, kun hän on menettänyt asiakkaitaan niin paljon, erinäisten syiden takia. Harmi, että näitä ei ole enempää. Pidin Lilyn sarjasta jopa hieman enemmän kuin Harperista aiemmin, joten pitää seuraavaksi tutustua sitten Auroraan.

Sookie-fanit tunnistavat kyllä Harrisin vetävän kirjoitustyylin näistäkin hieman vanhemmista teoksista ja Yhdysvaltojen kuuma etelä pikkukaupunkeineen on tuttu ympäristö. Muutamia hauskoja yhteensattumiakin on mukana, esimerkiksi erästä ruumista kuvataan sanoin "dead as a doornail".

Lily Bard/ Shakespeare sarja:
  1. Shakespeare's Landlord (1996)
  2. Shakespeare's Champion (1997)
  3. Shakespeare's Christmas (1998)
  4. Shakespeare's Trollop (2000)
  5. Shakespeare's Counselor (2001)
Shakespeare-kirjat Landlord, Champion, Christmas, Trollop ja Counselor sekä jättimäinen Omnibus Adlibriksessä.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Nicola Cornick: Seikkailijatar & Kurtisaanin kesytys

Aina välillä tekee mieli lukea jotain kevyttä ja romanttista. Harlequin lopetti oman Historiallinen-sarjansa suomentamisen viime kesänä, mutta Silk-sarjassa julkaistaan välillä historiallista romantiikkaa. Silkin kirjailijoista Candace Campista pidän paljon, Nicola Cornick on myös hyvä, mutta Stella Cameronia kun koitin joskus lukea niin aika takkuista oli.

Nicola Cornickilta aloitettiin nyt kääntämään uutta sarjaa nimeltä Skandaalinkäryä, englanniksi The Scandalous Women of the Ton. Sarja sisältää 6 teosta, joista kaikki eivät ole ilmestyneet alkuperäiskielelläkään vielä, joten suomentaminen saattaa hieman kestää. Cornickin kirjat ovat perus-romantiikkaa muistettavampia ja kiinnostavampia, koska hän yleensä saa inspiraationsa jostain tietystä historiallisesta tapahtumasta, ajasta tai paikasta. Tämä linkki todellisuuteen tulee hyvin esille tarinoissa ja tekee kirjoista monipuolisempia.

Seikkailijatar - Skandaalinkäryä 1
Whisper of Scandal - The Scandalous Women of the Ton 1
Julkaistu 2010, suomennos 2012.
363 sivua.

Seikkailijattaren tarina lähtee liikkeelle Lontoosta vuonna 1811. Lady Joanna Ware on jäänyt leskeksi, kun hänen seikkailijamiehensä David kuoli koillisväylän etsintäretkellä. Heidän suhteensa oli melko huonossa jamassa, mutta Davidin ystävä Alex Grant ei heidän ongelmistaan tiedä. Joanna joutuu pieneen pulaan ja päättää esittää, että hänellä ja Alexilla on suhde, joka tietysti nostaa pienen skandaalin heidän piireissään. Todellisuudessa Alex kyllä kiehtoo Joannaa, mutta hän ei huonojen kokemustensa jälkeen ole kovin kiinnostunut uudesta suhteesta maailmanmatkaajamiehen kanssa. Läheisempiin tekemisiin he joutuvat keskenään, kun Davidin testamentin ehdot paljastuvat ja he joutuvat yhteiselle matkalle Norjan Huippuvuorille.

Nicola Cornick yhdistelee historiallisen romantiikan perinteitä omaan modernimpaan katsontatapaansa. Hänen sankarittarensa eivät ole aina samanlaisia, ujoja neitsyitä kuten monilla muilla ja tässäkin tapauksessa Joanna ystävättärensä Lottien kanssa pääsee hyvin harvinaiselle ja hankalalle reissulle mukaan. On se matkustaminen vaan muuttunut paljon parissasadassa vuodessa! Joanna myös vastaa itse itsestään, hankkii omaa elantoaan ja on muutenkin mukavan aikaansaava.

Kurtisaanin kesytys - Skandaalinkäryä 2
One Wicked Sin - The Scandalous Women of the Ton 2
Julkaistu 2010, suomennos 2012
347 sivua.

Kurtisaanin kesytys kertoo Seikkailijattaressa sivuosassa olleen Lottie Cummingsin tarinan ja alkaa vuodesta 1813. Lottie oli Seikkailijattaressa juonitteleva ja nautinnonhaluinen eikä kovin hyvä ystävä Joannalle. Hänen rakkausseikkailunsa ovat vihdoin saaneet liikaa julkisuutta ja Lottie on pudonnut todella alas menetettyään avioerossa kaiken ja joutunut muuttamaan asumaan ja työskentelemään bordelliin.

Uusi työ ei kuitenkaan mene kovin hyvin, asiakkaat valittavat ja Lottie on epätoivoinen. Pelastajaksi ilmaantuu komea Ethan Ryder, irlantilainen maanpetturi, joka on taistellut Napoleonin puolella ja on muiden sotavankien tavoin osittaisessa vapaudessa englantilaisessa pikkukaupungissa. Ethan haluaa ostaa Lottien rakastajattarekseen, mutta hänelläkin on omat taka-ajatuksensa ja salaisuutensa.

Kurtisaanin kesytyksessä tutustutaan hieman sotavankien elämään ja heidän järjestämäänsä todelliseen kapinaan loppuvuodelta 1813. Lottie on käynyt kovaa elämänkoulua Seikkailijattaren yltäkylläisen elämän kadottua kun hän on joutunut vastaamaan itsestään. Vähitellen Lottiekin alkaa löytää itsensä ja vahvuutensa ja ottaa omaa tilaansa. Kirjassa myös käsitellään hieman Lottien entistä avioliittoa ja nämä pienet paljastukset saavat lukijan paremmin Lottien puolelle ja ymmärtämään tämän aiempaa hyvin villiä käytöstä. Lottie valjastetaan vakoilemaan vankien puuhia Englannin puolesta ja hänellä edessä on vaikea valinta Ethanin herättämän rakkauden ja tämän kapinasuunnitelmien välillä.

The Scandalous Women of the Ton -sarja:
  1. Whisper of Scandal - Seikkailijatar
  2. One Wicked Sin - Kurtisaanin kesytys
  3. Mistress by Midnight
  4. Notorious
  5. Desired
  6. Forbidden
Seikkailijatar Harlequinin sivuilla ja englanniksi Adlibriksessä.
Kurtisaanin kesytys Harlequinin sivuilla ja englanniksi Adlibriksessä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...